Tiistaina olin ihmeissäni Marian tullessa kauppareissulta kotiin. Ei hän ole koskaan ollut mustelmilla tai kädet auki, mutta nyt hän oli. Oli taas sotkeutunut kengännauhoihin. Nyt pitää olla tarkkana niiden kanssa, etteivät ne roiku liian pitkinä. Martan puolelta kuuluu selvästi jotain ääntä, sekin on aikamoinen ihmetyksen aihe naapurin kissalle. Minusta on mukavaa, kun meillä on jo remontti ohi. Hyväksi on kaikki tullut ja kaikki on kohdillaan!

Tulin ulkoa sisälle, olin mennyt Marian perässä, kun hän haki sanomalehdet.  Maria teki lähtöä Halikkoon, en ymmärtänyt, miksi ihmeessä hän lähtee vesisateessa, kun meikäkolli ei tykkää olla ulkona, ei sitten yhtään! Ulkona satoi reippaasti räntää, Mamma ja minä olimme tosi tyytyväisiä, kun Maria pyöräili litimärkänä kotiin. Pyykkikoneenkin laittoi pyörimään, että saa puhtaat farkut ja takit. Tällainen päivä meillä Salossa tänään...

Olin tyytyväinen, kun Maria muisti antaa minulle ruokaa. Sen siitä saa, kun kärsivällisesti odottaa. Mutta yksi juttu minua huoletti: Maria meni Piivon matsia katsomaan, ja tuli ihan ääni käheänä kotiin. Sitä se lentopallon kannustaminen aina silloin tällöin on. Nyt se huoletti enemmän, koska Maria oli flunssassa koko joulun tienoon. Toki se huoletti Mariaa itseäänkin, hän epäili kovasti, kestääkö ääni. Mutta vuoden ensimmäisen ottelun ollessa kyseessä hän tunsi vahvan vedon olla mukana. Minusta oli mukavaa, kun hän tuli kotiin, voitetusta ottelusta!